Kello soi yöllä klo 03:00 ja pösön keula käännettiin kohti
jämsänkoskea. Matkustaminen oli todella mielenkiintoista kun Helmi
aloitti yöllä tärpit ja se jaksoi Nuuta aina välillä itkettää.
Saavuimme perille klo 8:30, Eniro oli sit heittäny pari omaa tuntia
ajoaikaan! No onneksi oltiin ajoissa, koska koiria oli poissa ja saimme
omaankin arviointiaikaan hieman aikaistusta.
Nuun vuoro koitti ja henkilöryhmällähän se aloitettiin. Hienosti meni
ja en olis uskonut Nuulla siinä ongelmia olevankaan. Seuraavaksi
leikitettiin ja ihan kivasti Nuu leikkikin. Ritiläalustalla sain
pinnistellä naurua sisälleni, koska Nuu käveli juuri niinkuin
sahapukki, ja yritti vielä ylhäältä alas tullessa loikata koko ritilän
yli alas, no ei onnistunut. Ritilällä Nuu ei taistellut.
Sisällä liukkaalla Nuu taisteli, mutta alusta vaikutti puruun niin että
Nuu valutti otettaan. Pressun päällä sama homma. Itse odotin Nuun
saavan pressusta pömelit, mutta tyynenä se sen levittämistä vaan
katseli. Sit heitettiinkin palloa josta Nuu tykkäsi kovasti. Kupit kun
putosivat, Nuun korvat vain hieman kääntyivät vauhdissa taaksepäin,
mutta matka jatkui ihan samalla vauhdilla. Tämä oli itselleni todella
suuri yllätys, odotin Nuun säikähtävän todella pahasti.
Sit mentiinkin pimeeseen, tai siis ei menty... Nuu kietäytyi tulemasta
portaisiin ollenkaan ja ei houkutteluista huolimatta tahtonut tulla
edes yhtä askelta alas.
Sit puolustus/vietinvaihtokosenytoli Nuu HAUKKUI agrella, eikä
vaihtanut enää viettiä saaliille ollenkaan vaan toimi agression kautta
joten viimeistä osa-aluetta eli kuormittamista ei voitu suorittaa.
Nuu oli kyllä positiivinen yllätys, odotin jotain ihan muuta :)
Helmi laski henkilöryhmässä perseen maahan, mutta nosti sen heti ylös
ja alkoi haistelemaan ihmisiä. Leikissä se taisteli, mutta ei kovin
hanakasti, se on Helmille normaalia. Ritilällä mentiin sahapukkina ja
saalista tavoitteli siinä vaan pään liikkeillä ja murinalla. Liukkaalla
alustalla oli niin paljon ihania hajuja, että ei huomannut edes
patukkaa jota heiluteltiin sen edessä ja pressun päällä taisteli
lelusta samalla voimalla kuin ulkonakin, eli Helmimäisen hämäläisesti.
Pallon perään Helmi lähti, kantoi pari metriä ja pudotti. Kupit kun
paiskattiin maahan, tyttö teki nelipistejarrutuksen ja juoksi katsomaan
onko kupeissa ruokaa. Ei sen jälkeen enää muistanut palloa. Kolamnnella
heitolla taas meni pallon luokse, kantoi pari metriä ja pudotti. Mut
saalisti kuitenkin ja se on pääasia.
Pimeään huoneeseen Helmi meni portaat alas ja kulman taakse, mutta ei
ihan kupille saakka. Tuli vaan napottamaan mun eteen ja otti kontaktia,
et mamma mitä täs pitää muka tehä!
Puolustus/vietinvaihto ei Helmiltä sujunut vaan Helmi meni myös
aggrelle , eikä vaihtanut viettiä. Tosin paljon pahemmin kuin Nuu,
koska Helmi ei edes tavoitellut patukkaa vaan "pelkäsi" maalimiestä.
Kaikenkaikkiaan kiva testi, tosin odotin jotain vähän laajempaa
keskustelua niistä oman koiran heikkouksista ja siitä miten sen kanssa
voisi sitten edetä. Eipä siinä kyllä tietenkään tuomareillakaaan ole
aikaa kovin paljoa yhdelle koirakolle, mutta tällaista minä jäin vaan
miettimään.
Tänään sit käydään aukoo lihasjumit joita saatiin eilisen yli 800km matkustamisen takia :)
maanantai, 20. lokakuu 2008
Kommentit