Kello soi yöllä klo 03:00 ja pösön keula käännettiin kohti jämsänkoskea. Matkustaminen oli todella mielenkiintoista kun Helmi aloitti yöllä tärpit ja se jaksoi Nuuta aina välillä itkettää.
Saavuimme perille klo 8:30, Eniro oli sit heittäny pari omaa tuntia ajoaikaan! No onneksi oltiin ajoissa, koska koiria oli poissa ja saimme omaankin arviointiaikaan hieman aikaistusta.
Nuun vuoro koitti ja henkilöryhmällähän se aloitettiin. Hienosti meni ja en olis uskonut Nuulla siinä ongelmia olevankaan. Seuraavaksi leikitettiin ja ihan kivasti Nuu leikkikin. Ritiläalustalla sain pinnistellä naurua sisälleni, koska Nuu käveli juuri niinkuin sahapukki, ja yritti vielä ylhäältä alas tullessa loikata koko ritilän yli alas, no ei onnistunut. Ritilällä Nuu ei taistellut.
Sisällä liukkaalla Nuu taisteli, mutta alusta vaikutti puruun niin että Nuu valutti otettaan. Pressun päällä sama homma. Itse odotin Nuun saavan pressusta pömelit, mutta tyynenä se sen levittämistä vaan katseli. Sit heitettiinkin palloa josta Nuu tykkäsi kovasti. Kupit kun putosivat, Nuun korvat vain hieman kääntyivät vauhdissa taaksepäin, mutta matka jatkui ihan samalla vauhdilla. Tämä oli itselleni todella suuri yllätys, odotin Nuun säikähtävän todella pahasti.
Sit mentiinkin pimeeseen, tai siis ei menty... Nuu kietäytyi tulemasta portaisiin ollenkaan ja ei houkutteluista huolimatta tahtonut tulla edes yhtä askelta alas.
Sit puolustus/vietinvaihtokosenytoli Nuu HAUKKUI agrella, eikä vaihtanut enää viettiä saaliille ollenkaan vaan toimi agression kautta joten viimeistä osa-aluetta eli kuormittamista ei voitu suorittaa.
Nuu oli kyllä positiivinen yllätys, odotin jotain ihan muuta :)

Helmi laski henkilöryhmässä perseen maahan, mutta nosti sen heti ylös ja alkoi haistelemaan ihmisiä. Leikissä se taisteli, mutta ei kovin hanakasti, se on Helmille normaalia. Ritilällä mentiin sahapukkina ja saalista tavoitteli siinä vaan pään liikkeillä ja murinalla. Liukkaalla alustalla oli niin paljon ihania hajuja, että ei huomannut edes patukkaa jota heiluteltiin sen edessä ja pressun päällä taisteli lelusta samalla voimalla kuin ulkonakin, eli Helmimäisen hämäläisesti.
Pallon perään Helmi lähti, kantoi pari metriä ja pudotti. Kupit kun paiskattiin maahan, tyttö teki nelipistejarrutuksen ja juoksi katsomaan onko kupeissa ruokaa. Ei sen jälkeen enää muistanut palloa. Kolamnnella heitolla taas meni pallon luokse, kantoi pari metriä ja pudotti. Mut saalisti kuitenkin ja se on pääasia.
Pimeään huoneeseen Helmi meni portaat alas ja kulman taakse, mutta ei ihan kupille saakka. Tuli vaan napottamaan mun eteen ja otti kontaktia, et mamma mitä täs pitää muka tehä!
Puolustus/vietinvaihto ei Helmiltä sujunut vaan Helmi meni myös aggrelle , eikä vaihtanut viettiä. Tosin paljon pahemmin kuin Nuu, koska Helmi ei edes tavoitellut patukkaa vaan "pelkäsi" maalimiestä.

Kaikenkaikkiaan kiva testi, tosin odotin jotain vähän laajempaa keskustelua niistä oman koiran heikkouksista ja siitä miten sen kanssa voisi sitten edetä. Eipä siinä kyllä tietenkään tuomareillakaaan ole aikaa kovin paljoa yhdelle koirakolle, mutta tällaista minä jäin vaan miettimään.
Tänään sit käydään aukoo lihasjumit joita saatiin eilisen yli 800km matkustamisen takia :)