...mut yllättää, vai miten se nyt oli?
Huomaa kyllä koirien käytöksestä ilmojen viilenneen. Helmi jaksaa
juosta koko lenkin ihan järkyttävää vauhtia. Emännän pohkeet huutaa
hoosiannaa kun ei oo voimaa polkea pyörää niin nopeasti kun koira
juoksisi. Pihalla rallatetaan ku viimestä päivää eikä väsymyksestä ole
pienintäkään merkkiä.
Hyvähän se on et koirat taas paremmin jaksaa. Nuu varsinkin kun omistaa
järkyttävän paksun turkin. Helmikin alkaa saamaan oman karvapeitteensä
takaisin. Jospa se juoksu antais odottaa itseään vielä muutaman
kuukauden *sormet ristissä toivoo*
Luonnetesti on sit joko 4 tai 5.10, ei ole vielä papereita tullut. Jospa se ei ennen sitä alkais.
keskiviikko, 3. syyskuu 2008
Kommentit