...mut yllättää, vai miten se nyt oli?
Huomaa kyllä koirien käytöksestä ilmojen viilenneen. Helmi jaksaa juosta koko lenkin ihan järkyttävää vauhtia. Emännän pohkeet huutaa hoosiannaa kun ei oo voimaa polkea pyörää niin nopeasti kun koira juoksisi. Pihalla rallatetaan ku viimestä päivää eikä väsymyksestä ole pienintäkään merkkiä.
Hyvähän se on et koirat taas paremmin jaksaa. Nuu varsinkin kun omistaa järkyttävän paksun turkin. Helmikin alkaa saamaan oman karvapeitteensä takaisin. Jospa se juoksu antais odottaa itseään vielä muutaman kuukauden *sormet ristissä toivoo*
Luonnetesti on sit joko 4 tai 5.10, ei ole vielä papereita tullut. Jospa se ei ennen sitä alkais.